Ilta-Uusimaa 14.5.2008
Gayleirin luennoitsija sarjamurhaajan uhriksi Pernajassa

Carita kirjoitti rikosromaanin poikarakkaudesta, koska inhoaa ennakkoluuloja


LOVIISA. Carita Liljendahl ei päästä itseään helpolla. Loviisalainen toimittaja-kirjailija kertoo pitävänsä monesti itseään avarakatseisena ja ennakkoluulottomana – vain saadakseen itsensä kiinni ikävistä ajatuksista.
– Väitämme usein, että olemme vapaamielisiä ja suvaitsevaisia, mutta olemmeko sittenkään, Carita kysyy.
Hän kertoo ajattelevansa monesti itsekin esimerkiksi, että etelä-Euroopan, Afrikan tai Aasian maiden miehet alistavat naista.
– Tätä tapahtuu kuitenkin myös länsimaissa. Siinä mielessä minulla on ennakkoluuloja. Haluan niistä eroon, Carita sanoo. Ja mitenpä muutoin kirjoittamisen ammattilainen asiaa edistäisi, kuin tarinan kautta.Carita on juuri julkaissut toisen kirjansa, jota hän luonnehtii erilaiseksi rakkausromaaniksi. Toistaiseksi suomentamattoman Uppdrag Utrotning-kirjan päähenkilö, helsinkiläisen sanomalehden uutispäällikkö
Adrian Debutsky havahtuu syvälliseen itsetutkiskeluun ajautuessaan yhteen homoseksuaalisen kollegansa Lucaksen kanssa. Kaksikko vierailee tarinan edetessä niin Pernajassa kuin Loviisassakin. Pernajaan he matkaavat raportoidakseen Felix Sardénin murhasta. Sardénin oli tarkoitus pitää luento pernajalaiskoululla pyörivällä gayleirillä. Adrian aavistelee, että liikkeellä saattaa olla sarjamurhaaja. Asiaa selvittääkseen kaksikko haastattelee muun muassa Pernajan kunnanjohtaja Rolf Sjöholmia.
Loviisassa piipahdetaan muuten vain, viettämässä vauhdikas ja kauaskantoinen baari-ilta. Kierros päättyy Café Saltbodaniin ja yö valvotaan napoja tutkien hotelli Degerbyssä.Miten kuvitteellinen homoleirimurha ja viriilin keski-ikäisen miehen itsetutkiskelu liittyvät oikeaan Loviisaan ja oikeaan Pernajaan? Sillä tavoin, että alle sadan tuhannen asukkaan kunnissa on vielä kovin vaikea
olla erilainen.
– Olen kaverini kanssa joskus miettinyt, että mitähän, jos kävelisimme Loviisassa avoimesti käsi kädessä yhden viikonlopun ajan ihan muuten vain. Varmaan meistä kuiskittaisiin, mutta ei tultaisi mitään suoraan sanomaan,
Carita arvelee. Maakunnan gayscenekin on aika pysyvästi suljettujen ovien takana. Porukka muuttaa Helsinkiin, Turkuun ja Tukholmaan. Esimerkiksi ”heteroystävällisenä homobaarina” tunnetun helsinkiläisen Lost and Foundin
konsepti ei aivan helpolla toimisi Loviisassa eikä edes Porvoossa, sillä väkeä pitäisi olla niin paljon, että baariin jonotettaisiin tunnelman eikä tirkistelyn vuoksi.Carita sanoo, että haluaa kirjallaan tuoda homoeroottisen suhteen esille myönteiseen sävyyn. Häntä ärsyttää, että seksuaalivähemmistöjen kohdalla puhe kääntyy aina seksiin.
– Rakkaus on paljon muutakin: läheisyyttä, yhdessäoloa, koskettelua, himoa. Miksi seksuaalisuus sitten on niin voimakkaasti esillä kirjassa? Kirjassa on seksiä, mutta on siinä muutakin, Carita sanoo.
– Itse toimintaa ei kuvata suoraan. Tein jo ensimmäisessä kirjassani Adrianista huomiota herättävän tyypin, joka on aktiivinen ja tykkää seksistä. Toisessa kirjassakin hän on kyllä hyvin eroottinen henkilö, mutta tavallisella tavalla.
Pohjimmiltaan kaikki ihmiset ovat biseksuaalisia. Toiset myöntävät tämän puolen itsessään, toiset eivät, sanoo Lucas kirjassa Adrianille, joka on aina pitänyt itseään täysheterona. Mitä mieltä kirjailija itse on asiasta?
– Ajattelen vähän samalla tavalla kuin Lucas, että kaikissa meissä on se toinenkin puoli. Kaikki eivät vain uskalla ajatella ajatusta loppuun, Carita sanoo.